Muutama kuva joulupukin konttiin päätyneistä. Huopatossutehtaan tuotokset vain säilyttävät suosionsa- hyvä sinänsä kun ne on hurjan nopea ja helppo neuloa.

Kummipojalleni

 

Kummitädille

Ystävälle

 

 

 

Ystävälle

 

Ja vielä esiteltävä siskoni tekemät Picachut :)

 

Lupasin kummipojan veljelle haalarin täksi talveksi. Ihan ensimmäiseksi ongelmaksi nousi haalariohjeen löytäminen yli 2-vuotiaalle ja vielä että se miellyttäisi omaa silmää. Fiinaneule ei pettänyt- taaskaan. Ohje löytyi, langatkin löytyi. Tässä kohtaa - note to myself I; älä koskaan osta sellaista lankaa isompaan työhön, jonka valmistus ollaan lopettamassa/on jo lopetettu.Aloitin projektin jo huhtikuun tietämillä, arvasin etten jaksa samaa tehdä kokoajan kyllästymättä. Housuosa valmistui nopsaan.Puolet torsosta tehtyäni aloin tajuta, ettei lanka tarkoista laskelmista huolimatta tulisi riittämään. Metsästin lankaa netistä ympäri maailmaa - tuloksetta. Itkun jo ollessa lähellä tuttu lankakauppias ehdotti muutamaa kikkaa. Lopulta haalari saatiin kasaan purkalla resorit lahkeista ja tekemällä ne uudestaan eri langalla ja raitaisena. Hihoihin ja kaulukseen samanlainen resori, loput hihoista tehtiin alkuperäistä lankaa ja toista ruskeaa vuoronperään kerros. Huokaisin jo helpotuksesta, lopputulos oli ihan hyvä, vain kirkkaassa päivänvalossa erotti hihan sävyvaihtelun. Ostin vetoketjun. Liian lyhyt. Ostin toisen. Vääränlainen (sen piti olla kokonaan aukeava siltä varalta että teemme haalarista ensivuonna villatakin..). Ostin kolmannen. Aloin ommella vetskaria. Ompelin sen osittain liian läheltä, kinnaa muutamassa kohdassa. Pahasti. Toivon että se käytössä vähän "pehmenee". Note to myself II; napit ovat helpommat. Paljon helpommat. Ja niillä saa enemmän ilmettä neuleeseen. Lopputulos alla.

 

 

 

Huh, luvattoman kauan siitä, kun viimeksi kirjoitellut tänne. Toisaalta, kesän aikana sain vaivoin muutamat perusvillasukat valmiiksi että eipä niissä paljon olisi ollut kirjoitettavaakaan. Syksyn tullen yliopisto on vaatinut 15h päiviä, neuletöitä toki pyörinyt puikoilla luennoilla, bussimatkoilla jne mutta nyt vasta kun oli pakko saada postiin joululahjoja (neulotut&huovutetut patakinnas- ja lappu, kuva myöhemmin), sain viimeistelyjä tehtyjä.

 

Keväästä asti puikoilla (ja ennen kaikkea nurkissa) pyörinyt haalari on vihdoin vetoketjun ompelua vaille valmis ja siitäkin saatiin ongelma aikaiseksi. Vakavissaan- kuinka vaikeaa voi olla päättää? Etenkin niin vaikeita asioita kuin laitetaanko 30 vai 35 senttinen vetoketju ja pitäiskö sen olla alhaalta auki (siltä varalta että muutetaan se villatakiksi ensi vuonna) vai ei.... Kuvan lisään ensi viikolla kun on viimein pakko päättää millainen vetoketju että haalari ehtii pukin matkaan........

Siskolleni yli vuosi sitten lupaamani tuubikaulahuivikin valmistui. Sekin pyörittyään sohvan ympäristössä muutaman viikon - kas kun mustan langan, jolla saisi ommeltua päät yhteen, etsiminen oli aivan liian haastava tehtävä. Kuva alempana.

Jo melkoisen kulutetulla Schachenmayrin ohjeella Wash+Felt-it! fine - langasta useammat tossut tehnyt, niistä kuvia heti kun löydän niille hyvät napit. Niitä oli joku yrittänyt ostaakkin jo ystävältäni. Hurjan hyvä (ja _Helppo_!!) lahjaidea. Fiinaneuleesta aikanaan taisin saada ohjeen ja varmaan jo viidettoista-paritkymmenet tossut lähteneet maailmalle.

 

Alla sisko tuubeineen.

 

 

 

 

 

Empä arvannut kuinka arvoon arvaamattomaan voikaan huovutetut kotitossut nousta tänä talvena. Tein muutamat jouluksi ja himoitsin itselleni pinkkejä. No, nyt oli hyvin aikaa ja tajusin etten ole kutonut koskaan mitään itselleni. Ihastuttavan värin innoittamana tein myös samaan syssyyn yhdelle parhaista ystävistä samanväriset ja toiveesta äidin ystävälle synttärilahjaksi turkoosit. Ohje on helppo ja nopea ja kun ulkona on -20 astetta, villasukat eivät vaan enää riitä.

 

Äiti löysi vuosi-pari sitten uffilta "iiihanan" villatakin. Minä tai nuoremmat sisarukseni emme olleet koskaan nähneet mitään yhtä rumaa. Meidän mielipiteestä, maanittelusta ja pyynnöistä huolimatta äiti kieltäytyi luopumasta kyseisestä rumiluksesta.Viime syksynä sain salaisen aseen käyttööni- opinhan neulomaan itse villatakin. Neuvottelut kävivät kuumina aiheen Villatakki tiimoilta. Lupasin lopulta, että neulon villatakin toiveiden mukaan jos ympyrä sulkeutuu ja rumilus palaa takaisin uffille. Ajattelin sen olevan kiireisen arkeni keskellä ikuisuus-projekti. Mutta kun makaa sohvalla täysissä järjissään, aika käy äkkiä pitkäksi. Kiikutin äidin - tai oikeammin äiti kiikutti minut- lempilankakauppaani ( FiinaNeule ; joka neulojan taivas ja usein viikkoni kohokohta) erään sairaalareissun jälkeen. Omistaja sattui olemaan yksin paikalla joten aikaa riitti jutustella tavallistakin enemmän. Oloni oli kuin hihnassa olisi ollut vähintään villiintynyt varsa, äiti halusi hetikaikkimullenyt-tyylisesti yhteen villatakkiin pitsiä, palmikkoa, helmineuletta, taskua, nappeja jne ja langan saati värin valinta oli yhtähankalaa. 1½ tuntia myöhemmin oli saatu mondialin super woolista vaalean harmaa ja yksinkertainen malli valittua. Lupasin yrittää ehtiä äitienpäiväksi. Villatakki useammasta purkamisesta ja nappien valinnan vaikeudesta huolimatta valmistui eilen ja lähti tänään onnellisen äidin matkaan.

 

 

Hihat voisivat istua sievemminkin ja ylin nappi asettua paremmin mutta kaikkinensa olen ihan tyytyväinen, kyseessä kuitenkin vasta toinen neulomani villatakki.Super wool + Knit Pron pyöröpuikot olivat lyömätön yhdistelmä, koskaan ei ole ollut yhtä helppoa ja vaivatonta neuloa.