Vuosi sitten en osannut ommella irronnutta nappia takaisin. Inhosin käsitöitä koulussa. naureskelin ystävättärelleni, joka neuloi tylsistykseensä syntymättömälle vauvalleen.

Viime jouluna eräs lähimmistä ystävistäni osasi esittää vain yhden joululahjatoiveen; mustat villasukat. Jankutin kuukauden päivät että etkö sä nyt mitään muuta halua/tarvi. Ei kuullemma. Kuulostaa vaatimattomalta toiveelta. Mutta a) yritäppä löytää kokomustat villasukat kokoa 36 ja b)minun mielestäni villasukkia ei voi antaa lahjaksi jos ne ei ole itse neulotut.

Pidän haasteista mutta pinnani on lyhyt ja kärsivällisyydestä saisin kouluarvosanaksi 4.Päätin, että teen sukat ystävälleni vaikka mikä olisi. Löysin kotoa puikot&siskolta vohkin mustaa lankaa. Netistä löytyi ohje kantapääntekoon mutten ymmärtänyt siitä mitään. Ei auttanut kuin odottaa, että neulonnasta jotain ymmärtävä sisko palaisi viikonloppumatkaltaan ja selventäisi ohjeen minulle. Ehdin tehdä varret ei vaan yksiin vaan kaksiin sukkiin viikonlopun aikana ja kantapäätkin saatiin tehtyä siskon palattua. Sen jälkeen tuskin olen ollut päivääkään neulomatta.  Koska ystäväpiiristäni ei löydy kuin yksi, joka jakaa uuden intohimoni, piti löytää paikka jossa vouhottaa ilman että kukaan muu siitä kärsii ;D

Yritän pitää sisällön neulontaa ainakin sivuavissa aiheissa mutta muista elämääni täyttävistä asioista - opiskelu, työ (vaatekaupassa), koirani, kummilapseni jne..- tulee myös varmasti mainittua..