Äiti löysi vuosi-pari sitten uffilta "iiihanan" villatakin. Minä tai nuoremmat sisarukseni emme olleet koskaan nähneet mitään yhtä rumaa. Meidän mielipiteestä, maanittelusta ja pyynnöistä huolimatta äiti kieltäytyi luopumasta kyseisestä rumiluksesta.Viime syksynä sain salaisen aseen käyttööni- opinhan neulomaan itse villatakin. Neuvottelut kävivät kuumina aiheen Villatakki tiimoilta. Lupasin lopulta, että neulon villatakin toiveiden mukaan jos ympyrä sulkeutuu ja rumilus palaa takaisin uffille. Ajattelin sen olevan kiireisen arkeni keskellä ikuisuus-projekti. Mutta kun makaa sohvalla täysissä järjissään, aika käy äkkiä pitkäksi. Kiikutin äidin - tai oikeammin äiti kiikutti minut- lempilankakauppaani ( FiinaNeule ; joka neulojan taivas ja usein viikkoni kohokohta) erään sairaalareissun jälkeen. Omistaja sattui olemaan yksin paikalla joten aikaa riitti jutustella tavallistakin enemmän. Oloni oli kuin hihnassa olisi ollut vähintään villiintynyt varsa, äiti halusi hetikaikkimullenyt-tyylisesti yhteen villatakkiin pitsiä, palmikkoa, helmineuletta, taskua, nappeja jne ja langan saati värin valinta oli yhtähankalaa. 1½ tuntia myöhemmin oli saatu mondialin super woolista vaalean harmaa ja yksinkertainen malli valittua. Lupasin yrittää ehtiä äitienpäiväksi. Villatakki useammasta purkamisesta ja nappien valinnan vaikeudesta huolimatta valmistui eilen ja lähti tänään onnellisen äidin matkaan.

Hihat voisivat istua sievemminkin ja ylin nappi asettua paremmin mutta kaikkinensa olen ihan tyytyväinen, kyseessä kuitenkin vasta toinen neulomani villatakki.Super wool + Knit Pron pyöröpuikot olivat lyömätön yhdistelmä, koskaan ei ole ollut yhtä helppoa ja vaivatonta neuloa.