Lupasin kummipojan veljelle haalarin täksi talveksi. Ihan ensimmäiseksi ongelmaksi nousi haalariohjeen löytäminen yli 2-vuotiaalle ja vielä että se miellyttäisi omaa silmää. Fiinaneule ei pettänyt- taaskaan. Ohje löytyi, langatkin löytyi. Tässä kohtaa - note to myself I; älä koskaan osta sellaista lankaa isompaan työhön, jonka valmistus ollaan lopettamassa/on jo lopetettu.Aloitin projektin jo huhtikuun tietämillä, arvasin etten jaksa samaa tehdä kokoajan kyllästymättä. Housuosa valmistui nopsaan.Puolet torsosta tehtyäni aloin tajuta, ettei lanka tarkoista laskelmista huolimatta tulisi riittämään. Metsästin lankaa netistä ympäri maailmaa - tuloksetta. Itkun jo ollessa lähellä tuttu lankakauppias ehdotti muutamaa kikkaa. Lopulta haalari saatiin kasaan purkalla resorit lahkeista ja tekemällä ne uudestaan eri langalla ja raitaisena. Hihoihin ja kaulukseen samanlainen resori, loput hihoista tehtiin alkuperäistä lankaa ja toista ruskeaa vuoronperään kerros. Huokaisin jo helpotuksesta, lopputulos oli ihan hyvä, vain kirkkaassa päivänvalossa erotti hihan sävyvaihtelun. Ostin vetoketjun. Liian lyhyt. Ostin toisen. Vääränlainen (sen piti olla kokonaan aukeava siltä varalta että teemme haalarista ensivuonna villatakin..). Ostin kolmannen. Aloin ommella vetskaria. Ompelin sen osittain liian läheltä, kinnaa muutamassa kohdassa. Pahasti. Toivon että se käytössä vähän "pehmenee". Note to myself II; napit ovat helpommat. Paljon helpommat. Ja niillä saa enemmän ilmettä neuleeseen. Lopputulos alla.